maanantai 21. huhtikuuta 2014

Koh Phi Phi

Otettiin Krabilta lautta, ja nuokuttiin kannella vajaan kahden tunnin verran, kunnes saavuttiin Koh Phi Phille. Saareltahan ei tosiaan minkäänmoisia kulkuneuvoja löydy - no pyöriä lukuunottamatta, joten napatiin kärrykyyti meidän laukuille ja käveltiin "kuskin" perässä kohti meidän yöpaikkaa.

 

Ensimmäiseksi kahdeksi yöksi oltiin varattu meille huone Chang grand resortilta, mutta respassa tuli sitten ilmi, että meidän varaama huone olikin vielä yhdeksi yöksi jollekin toiselle varattu, joten saatiin sitten huomattavasti kalliimpi oma bungalow käyttöömme siksi aikaa. Sanomattakin selvää, että järjestely kelpasi meille oikein hyvin.
 

Lähdettiin heti pikimmiten etsimään biitsiä, ja idiootteina päädyttiin kiertämään melkein koko saari ympäri ennen kuin löydettiin perille. Ja parasta tässä on se, että se ranta oli vain kivenheiton päässä meidän hotellilta, ei vaan osattu suunnistaa. Mutta tulipahan samalla vähän nähtyä paikkoja. Koh Phi Phin kadut oli kapeita, ja täynnä pieniä kojuja ja ravintoloita. Ihmisiä oli paljon, suurimmaksi osaksi nuoria reppureissaajia. Tykkäsin heti saaren fiiliksestä, vaikka ei millään himobailaus-reissulla oltukaan, niin kuin ehkä valtaosa niistä muista matkaajista.

Koh Phi Phillä oli verrattaen kalliimpaa kuin muualla Thaimaassa, mikä on toki aika ilmiselvää kun kyse on saaresta, ja vielä yhdestä maan suosituimmista turistikohteista. Osteltavaa saarelta löytyi paljokin, ja muutamat kotiinviemiset sieltä nappasinkin mukaani.

 
Syötiin paljon Thaikkujen "pannukakkuja", jotka ei kylläkään olleet oikeasti lähelläkään tätä meidän ymmärtämää pannukakkua, mutta oikein hyvää silti. Taikinan väliin sai muunmuassa banaania tai ananasta.


Toisena päivänä lähdettiin Koh Phi Phin viewpointille, ja päästiin taas kiipeämään portaita. Tällä kertaa portaita oli luojalle kiitos huomattavasti vähemmän mitä Ao Nangissa, mutta kunnon päälle otti silti, siinä kuumuudessa varsinkin. Maisemat oli huikeat, ja vaikeaa onkin kuvitella, että tsunami pyyhkäisi koko saaren "mennessään" kymmenen vuotta taaksepäin. Nyt Koh Phi Phi oli lähes kokonaan uudelleenrakennettu, tosin pelkästään turismin ehdoilla.

 

Kuten Krabilla, oli Koh Phi Philläkin paljon turre-reissuja tarjolla. Päätettiinkin sitten eräänä iltana varata paikat seuraavan päivän muutaman tunnin retkelle, vähän katselemaan nähtävyyksiä ja snorklaamaan, olihan hintakin naurettavan halpa. Huristeltiin taas long tail boatilla, ja tällä kertaa sai oikeasti vähän jännittää, kun paatti pomppi ympäriinsä aallokossa.

Parin etapin jälkeen päädyttiin upealle laguunille, joka sijaitsi aivan maya bayn takana. Kuten kuvitella saattaa, vesi oli hämmästyttävän turkoosia ja kirkasta, ja se kuhisi pieniä kaloja, joten ei auttanut kuin napata snorkkelit ja lähteä tutkimaan sitä elämää vähän lähempää. Homma ei tosin lähtenyt kovinkaan mallikkaasti käyntiin, kun satuin valitsemaan juuri ne hajonneet snorkkelit ja nielaisin aika aimoannoksia merivettä. Meinasi jo usko loppua, mutta sitten eräs ihana tyttö tarjosi omiaan tultuaan itse pois vedestä. Ja huh! Aikaisempi Pakbia Islandin snorklaus ei ollut enää yhtikäs mitään tähän verrattuna; kaloja oli aivan tuhottomasti ja niitä oli kaikissa sateenkaaren väreissä. Satuin vielä pulikoimaan juuri jonkun kalaparven keskellä ja meinasi jo paniikki iskeä, kun kaikki kalaset uivat mua päin. Laseilla näki aivan laguunin pohjaan asti, ja sitä menoa olisi varmasti jaksanut katsella vaikka kuinka kauan, mutta aikaa oli hyvin rajoitetusti ja mä olin jo melko väsyksissä siitä vähästäkin, kun olin sen verran häkeltynyt, että hengitin ihan liian kiivaasti. Mulla on vielä aika paljon muutenkin opittavaa sen snorklaustekniikan kanssa, ja pelastusliivit voisi myös olla hyvä vaihtoehto tällaiselle huonolle uimarille.

 
Meille suositeltiin myös sukellusta, mutta siihen musta ei kyllä ole. Snorklaus riittää tällä erää ihan hyvin, ja sen pariin on kyllä päästävä uudestaankin!

Snorklauksen jälkeen siirryttiin itse Maya Baylle, jonka jo arvasinkin olevan aivan täynnä turisteja, mutta ihan niin montaa ihmistä en ehkä osannut kuitenkaan odottaa. Mun perus objektiivilla ei saanut sitä oikein kameralle ikuistettua, mutta sadoittain sitä porukkaa kuitenkin oli. Sinänsä harmi, koska poukama oli kyllä kaunis, mutta ei siitä oikein voinut siinä väenmäärässä nauttia. Mutta tulipahan käytyä katsomassa missä Leonardo DiCaprio on vuosia taaksepäin The Beachia tehnyt.

 
Lähdettiin vähän tutkailemaan ympäristöä ja päädyttiin poukaman toiseen päähän, josta näki meidän snorklauspaikalle.

Maya Bayn jälkeen lähdettiin kohti meidän viimeistä etappia; Monkey Islandia. Apinoita oli vaikka kuinka ja ne joivat ja söivät innoissaan meidän oppaan niille heittämiä eväitä. Veikkaan, että niille ei olisi kyllä oikeasti saanut antaa yhtään mitään, mutta hauskahan sitä niiden menoa oli kyllä katsoa, vaikka vähän ne otukset mua edelleen pelottivatkin. Joltakin mieheltä ne nappasivat silmälasit, mutta hän sai ilmeisesti ne kuitenkin vielä takaisin. 


Kovin olivat chilliä porukkaa! Ne vaan loikoilivat ja vähän venyttelivät, ja paistattelivat päivää. Yhdessä varjoisessa nurkassa istuskeli ilmeisesti itse apinoiden johtaja, jonka päättelin siitä, että häntä ympäröi hirmuinen kasa leipiä ja kaveri kuikuili ympärilleen kovin nyrpeä ilme naamallaan. Bossilla oli jo vähän elopainoakin kertynyt. Vähän kuin Disneyn viidakkokirjasta.

 

Viimeisenä Phi Phi-päivänä vuokrattiin rannalla loikoilun jälkeen tunniksi kajakki, ja tehtiin pieni melontaretki. Oli hauskaa, ja samalla sai pientä yläkropan treeniäkin. :D


Parina iltana lähdettiin vähän katsomaan baarimeininkejä, ja yhtenä iltana jumituttiin erääseen irkkupubiin (vaikkei se kyllä oikeasti mikään irkkupubi ollut) ja tutustuttiin paikan super sympaattiseen baarimikkoon, muutamaan paikalliseen ja pariin muuhunkin reissaajaan. Päästiin myös moikkaamaan erästä sydäntensärkijää, joka tuli baunssailemaan ja heittämään yläfemmoja baaritiskille vähäksi aikaa.


Pari viimeistä yötä majoituttiin Ibiza House-nimisessä hostellissa rannalla, jossa myös kaikki isoimmat baarit ja bileet sijaitsivat. Nukkuminen oli vähän haastavaa ensimmäisenä yönä, jolloin ei lähdetty itse ulos, vaikka vähän kyllä yllätyinkin siitä, kuinka aikaisin baarit menivät kiinni. Kolmen aikaan musiikkia kuului enää ihan vähän, ja puoli neljältä oli jo hiljaista. Jotenkin oletin, että Thaimaassa kekkerit kestäisivät aamuun asti. 
Viimeisenä iltana lähdettiin kiertelemään vähän paikkoja, ja katsomaan kun turret hyppelivät tulirenkaiden läpi, ja limbosivat liekehtivän köyden alta. Ei ihme, että aiempina päivinä oltiin nähty niin monta kaveria siteet jaloissa. :D

 

Päätettiin mennä Stoned-baariin makoilemaan ja polttelemaan vesipiippua. Ensimmäisenä iltanamme oltiin jo tutustuttu kyiseseen paikkaan, ja käyty katsomassa tulitanssija-poikia, jotka esiintyi baarin edustalla.
 
Peace out.

Loppuun vielä yksi lempparikuva. Mä en voi sietää kissoja, ja niitähän siis Thaimaassa riitti. Tosin ne olivat aina niin väsyneitä, ettei ne mua juurikaan häirinneet. Tästä kyseisestä yksilöstä itseasiassa pidin, koska se vaan coolisti chillaili kaupan hyllyllä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti