You can be my full time baby

Viime viikolla alkoi vihdoin tänkin neidin auringonpalvonta, ja aika normimeiningeillä taas mentiin. Ensimmäinen kunnon auringonottopäivä, ja Susanna makaa aurinkotuolissa viisi tuntia putkeen. Aurinkorasva oli kyllä käytössä, mutta palamiselta ei siltikään vältytty. Loppu viimein tulos oli suhteellisen jäätävä, joten ei auttanut muu kuin heittää purkkirusketukset päälle, jotta pahin punotus hälventyisi. 

Temppu onneksi toimi, ja sen jälkeen on palamiselta vältytty. Väriäkin oon saanut vähän pintaan! Mutta eniten mä nautin vaan siitä tunteesta, kun aurinko paahtaa ja voi vaan loikoilla hyvän lehden tai kirjan kanssa. Nyt kiinnostaisikin aloittaa lukemaan Fifty shades of Greyta, kun sitä niin kovasti hehkutetaan, ja mulla ei ole mitään hajua mistä on kyse. Eli kirjakaupan kautta auringon alle asap!

Viime viikon keskiviikkona astuin sisään Tampereen Primeen, missä ihana Kata laittoi mulle uudet ripsienpidennykset. Tällä kertaa heitin tiskiin vähän isomman summan rahaa, ja sain vastineeksi Extreme lashesit. Aloin olla jo vähän liian turhautunut kaikkiin halppisversioihin, jotka ärsytti silmiä, ja näyttivät hyvältä maksimissaan viikon. 

Päätettiin laittaa mulle hyvin luonnollinen pituus, eli vain pari milliä omaa ripseäni pidemmät. Ja luonnolliset niistä tosiaan tulikin, moni ei heti uskoisi näitä edes pidennyksiksi. Olen siis tyytyväinen, ja jatkan varmasti jatkossakin Primessä! Ripsien laittokin oli tällä kertaa ihanan rentouttavaa, eikä yhtään ahdistavaa.

Maanantaina käppäilin lähipuistoon lukemaan pääsykokeisiin, ja nautin auringonpaisteesta. Uskomattoman mielenkiintoinen S-ryhmän vuosikertomus...... mutta senkin pänttääminen tuntui miellyttävämmältä siinä lämmössä. Tosiaan, keskiviikkona oli sitten pääsykokeet, ja pakko kyllä myöntää, että odotin vähän helpompaa koetta. Ei siis mennyt erityisen vahvasti, mutta ensi kuussa tulos selviää. Vähän itseasiassa tällä hetkellä toivoisin, että pääsisin sisään, mutta onneksi mulla on töitä, sitten jos en pääsekään.

Suomen kesä on kyllä parhaina päivinään aika ihanaa. Harmi vaan, että niitä päiviä on verrattaen todella vähän. Siksipä pitääkin nauttia niistä vähistäkin niin paljon kuin vaan pystyy!

Mikko ilmestyi yksi päivä mun luo tän kukan kanssa. Olin ollut aiemmin sinä päivänä vähän äkäpussi, joten se päätti lepytellä. <3 Ja tottakai mä olin yhtä hymyä sen jälkeen.

Keskiviikkona, pääsykokeiden jälkeen, makasin sängyssä iltaan asti, koska olin kipeänä. Niinpä. Ikään kuin tämä leikkaus ja siitä toipuminen ei olisi olleet tarpeeksi, vaan piti sitten vielä jotain jälkitautia pukata. Katsoin sata jaksoa 90210:aa, uudet Awkwardin jaksot ja PLL:n kertausjakson. Jossain vaiheessa iski ukkonen ja vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta Esterin perseestä. (En ole muuten koskaan ymmärtänyt tuota sanontaa..) Ukkonen on aika kivaa, silloin kun se ei ylly miksikään hirveäksi myrskyksi. Myös vesisateen ropina ikkunalautoja vasten on jostain syystä rentouttavaa.

Torstaina mä olin Mikon luona; fiilistelin Lana Del Reyta, uhmasin naapuruston mummoja ja vaareja ja menin ottamaan hetkeksi aurinkoa sisäpihalle, tein intialaista ruokaa, joka ei tietenkään sitten maistunut mun suussa miltään, koska mun makuaisti ei ole vielä palautunut (mutta sentään Mikko sanoi, että se oli hyvää, tai sitten se vaan sääli mua), ja pengoin myös varastosta vanhat bikinit esiin. Mulla on paha tapa ostaa miljoonat bikinit joka kevät/kesä, mutta tänä kesänä olen osannut hillitä itseäni ostamalla vain kahdet. Wohoo! Toisaalta, vielähän tässä ehtii.
Ei noista vanhoista bikineistä kyllä sinänsä hirveästi enää hyötyä ole, kun ne ei joko enää istu niin kuin haluaisin tai sitten ne on vaan jo aikansa eläneitä. Violetti+neonkeltaiset tosin ehkä menee vielä!

Eilen istuttiin iltaa Koskipuistossa, mistä jatkettiin Fat Ladyyn. Normaalisti mä en astuisi sinne jalallanikaan, mutta eilen täytyi tehdä poikkeus ilmaisen viinan-bileiden ja Sini Sabotagen takia. Ilmainen viina oli valitettavasti vain mojito-lonkeroa, eikä sitäkään hyvin montaa saanut, ja Sabotage esitti vain muutaman biisin, mutta ainakin Levikset repesi. Ja jotenkin mä kyllä tykkäsin mimmin asenteesta! vaikka siis räppiä kyllä inhoankin.
Nyt on nuha, ja kurkku kipeä, ja töihinkin pitäisi kohta lähteä. Mähän aivan runoilen tässä! Jokatapauksessa, jostain täytyy hoito tähän oloon keksiä, koska illalla pitää olla taas iskussa meidän Bianco-poppoon kekkereissä.