Black, white and lime

Voi apua, mä oon taas jäänyt uuteen tv-sarjaan koukkuun. Ja pahasti.

Tällä kertaa kyseessä on vanha kunnon teini draama-sarja nimeltään The Lying Game. Olen viimeisen viikon aikana tuijottanut sitä lähes taukoamatta, ja ollut oikeasti aika säälittävä ihmisraukka. Eilen tapahtui nimittäin sellaisia juonenkäänteitä, että mä oikeasti tunsin raivoa eräitä roolihahmoja kohtaan. Niinpä, roolihahmoja. 

Vähän sama, kun jos joskus näkee pahaa unta jostain ystävästä, eikä seuraavana aamuna pysty karistamaan niitä fiiliksiä pois, vaikka hyvin tietää kaiken olleen vain unta. 

Nämä vapaapäivät eivät selkeästikään tee mulle hyvää.

Jorinat sikseen ja hyvät pääsiäiset kaikille tästä näin !

Mä pysyttelen tiukasti Mikon kainalossa, koska herra karkaa heti vapaiden jälkeen Ranskaan. Nyyh, mikä kateus.

Pienen visiitin teen myös Helsinkiin, jee! Hardcore Superstaria, Tavastiaa ja toivottavasti vanhoja tuttuja naamoja.