With your feet on the air and your head on the ground

Voi, mulla olikin jo ikävä tänne blogiin. On ollut tässä niin kovin kaikenlaista, etten mä ole ehtinyt kirjoittamaan juuri mistään. Senpä vuoksi palataankin sitten aika pitkä pätkä taaksepäin, ihan pikkujouluihin asti.

 Saatiin töistä joululahjaksi tuollaiset kivan näppärät kaiuttimet, joihin saa puhelimen liitettyä ja sitä kautta sitten viisut soimaan. Lisäksi koko porukalle hirmu määrät karkkia ja mun ihanuus-pomonikin oli tekaissut ihanuus-joulutorttuja. Oivoi, mulla on kyllä ihana työ.

Pikkujouluja vietettiin yhdessä kaikkien Tampere-Lempäälä akselin liikkeiden kanssa. Mentiin Saludiin herkuttelemaan, ja oikein kunnon herkut saatiinkin. Mä valitsin itselleni härkää ja juustoperunoita sekä jälkkäriksi banaanijätskiä kinuskilla, kermavaahdolla ja mansikoilla. Taivaallista. 

 Kuten aiemmissa postauksissa kävikin ilmi, joulua vietettiin upeissa talvimaisemissa Kainuun leveyksillä. Joulupäivänä mä menin kuitenkin käymään kotosalla Iisalmessa, koska perinteitä vaalien halusin lähteä kavereideni kanssa ulos, niitä kun näkee muutenkin todella harvoin.

Uudeksi vuodeksi palasin takaisin Tampereelle, ja aattona olinkin vielä töissä. Päälle päätyi Minimumin kullanhohtoinen mekko, jota me äidin kanssa kyllä vähän tuunailtiin, kun se ei alkuperäisessä olomuodossaan mua miellyttänyt. Napsaistiin helmasta puoli metriä ja hyvä tuli. Ilta meni kavereita nähdessä, upeita ilotulituksia ihastellessa ja tietenkin loppujen lopuksi baarissa hörhöillessä, mutta hurjan hauskaa oli!

 

Sitten vähän materia-onnea. Mä tuossa tajusin, että oon shoppaillut jotenkin ihan hirveästi lähiaikoina ja nettikaupatkin on tullut koluttua läpi, o-ou. Toisaalta, mä oon kyllä löytänyt todella siistejä juttuja, kuten tuon rakkaus-neuleen, uuden lempparitakin ja Leviksen topin. Ehkä näitäkin tulee sitten käytettyä yhtä hanakasti kuin tuota Monkin farkkuhametta, kun ainakin kuvien perusteella se tuntuisi olevan mun päällä koko ajan. Hah.

Kävin uusimassa tänään jäykkäkouristus-rokotukseni, ja voi elämä tätä kipua. Vielä pitäisi hepatiitti käydä iskemässä lihaan, ja sitten ollaan tarpeeksi piikitettyjä, jotta voidaan turvallisesti loikoilla Thaimaan lämmössä. Enää reilu kuukausi, ja me lähdetään !!!