USA part 5: Las Vegas

Matkamme viimeinen etappi oli Las Vegas, jonne lennettiin San Franciscosta. Reissua suunnitellessamme mietittiin josko oltaisi ajettu Vegasiin, mutta tajuttiin, että oltaisi jouduttu tekemään hirveä koukkaus, koska SFO:n ja Vegasin välissä on vuoristoa. Päätettiin siis lentää, ja päästiinkin katsastamaan yläilmoista vuoristomaisemaa.

Ulos lentokentältä astuessa koettiin melkoinen yllätys, kun hurja kuumuus pölähti vasten kasvoja. Vaikka tiedettiinkin jo, että lämpötilat tulee olemaan siellä hyvin korkealla, tuntui se oudolta, kun yleisesti on tottunut siihen, että kuumuuteen vaaditaan auringonpaistetta, jota Vegasissa ei näkynyt. Oli muutenkin jo pimeää, ja ulkona näytti kaikinpuolin viileältä, mutta sitten olo olikin kuin olisi saunaan astunut.

Meidän hotellimme, Excalibur oli jäätävän kokoinen linnake, joka oli ainakin mun mielestäni Vegasin näyttävin. Ja silti halvimmasta päästä.



Jostain syystä Vegasissa yöpyminen oli hyvin edullista, ja kuitenkin hotellihuoneetkin oli isoja ja siistejä, mutta toisaalta kaikki muu siellä olikin sitten aika kallista. Casinolla/hotellilla (käytönnössä sama asia) pyöriessä tuli vähän ruotsin laiva (tosin aika a-luokkainen sellainen) mieleen; joka paikassa oli jotain meininkiä ja ihmiset oli juhlatunnelmissa. Käytävillä haisi imelä ilman"raikastin", kaikki veti sisällä tupakkaa ja lattiat oli vuorattu kuvioiduilla kokolattiamatoilla. Ihmisiä oli ihan laidasta laitaan, ja jokaista ikäluokkaa. Yllättävän paljon myös pieniä lapsia, mikä vähän ihmetytti, koska en kyllä ainakaan itse lähtisi perhelomalle Vegasiin.

Ensimmäisenä Vegas-aamunamme suunnattiin hotellin allas-alueelle. Varattiin aurinkotuolit päiväksi, ihan altaan reunalta. Lysti kustansi 30 dollaria, ja hintaan kuului myös kylmiä vesipulloja ja naposteltavaa.

Oli taas niin järkyttävän kuuma, että tukka lähti aika pian ponnarille, ja altaaseen piti hyppiä vähän väliä viilentymään.



Haettiin allasbaarista "pienet" drinksut. Onneksi meillä oli myös niitä vesipulloja.



Makoiltiin altaalla koko päivä ja illalla lähdettiin katsastamaan Vegas Strip.

Joka paikassa mainostettiin maksullisia naisia, ja kaikki yritti saada porukkaa sisään strippiklubeille. Nähtiin myös paljon kliseisiä morsiamia ja polttariporukoita.



Vegasissa pimeni ihan yllättäen ja myös aika aikaisin. Pimeällä koko Strip näytti paljon siistimmältä, kun joka paikassa säihkyi, valoisan aikaan se ei ollut musta niin kovinkaan ihmeellinen. Mutta edelleen, vaikka oli pimeää, ei lämpötilat juurikaan laskeneet, ja mua alkoi heti heikottaa jos en juonut koko ajan vettä. Käveltiin reilun tunnin verran katua edestakaisin, ja katseltiin ympärillemme. Sen jälkeen palattiin hotellille ja mietittiin mitä oikein tehtäisiin. Oltiin aluksi päätetty, että mihinkään sirkus/tms esityksiin ei kuluteta rahaa, mutta päädyttiin kuitenkin New York New York-hotellin teatteriin katsomaan Zumanitya, joka oli Cirque du soleilin akrobatiaa yhdistettynä komedia showhun. Teemana oli seksuaalisuus, ja voi että me naurettiin naamamme kipeiksi siellä. Ja samalla mä ainakin ihmettelin ja ihastuin niihin cirque du soleilin akrobaatteihin, jotka teki kaikkea ihan älyttömyyksiä niiden kehoilla. Oli siis sen rahan arvoista, ehdottomasti.

Toisena, ja myös viimeisenä, Vegas päivänämme lähdettiin bussilla Stratosphereen, joka on Vegasin korkein rakennus (tarkkaa korkeutta en tiedä, mutta ainakin pari sataa metriä), ja myös hotelli ja casino. Stratospheren huipulla on sekä näköalapaikka, mutta myös kaksi huvipuistolaitetta (!!!).

Ensiksi tutkailtiin ympäristöä näköalapaikalta, ja aika karut maisemat sieltä meitä tervehti. Pieni kaupunki, jonka ympärillä silmän kantamattomiin aavikkoa.

Ja sitten saatiin pienet adrenaliiniryöpyt kun mentiin Big Shotiin. Mua ei jännittänyt aluksi ollenkaan, vaikka lähtökorkeushan meillä oli jo valmiiksi sen yli 200 metriä. Vähän alkoi kädet hiota, kun istuin siihen istuimeen ja joku tuli laittamaan mun "turvavyöt" kiinni. Yhtäkkiä sitä sitten ampaistiin korkeuksiin, ja voi järkky sitä hetkeä, kun oltiin päästy ylös asti ja alettiin lähteä takaisin alas. Vaikeaa selittää, mutta kaikki varmaan tietää, kun oikein kunnolla "ottaa mahasta". Hrrrr. Oli aika hurjaa!

Sinä iltana alkoikin sitten meidän "kotiinpaluu". Mentiin ensin bussilla takaisin Los Angelesiin, joka oli aika jännittävä kokemus. Bussiin astuessamme huomattiin, että joku mies nukkui meidän molempien istumapaikoilla, ja koputettiin miestä vähän olalle ja joku nainen sitten huikkasi tälle miehelle, että se on meidän paikoilla, ja käski sitä istumaan viereensä. No, tämä mieshän siinä sitten murahtaen säpsähti hereille, ja alkoi heti huutamaan meille, ettei häneen saa koskea, koska kukaan ei häneen koske! Mä en tiedä mikä sen syvin ongelma oli, mutta joku sitä selkeästi riivasi. Kaikenlisäksi se nukkui koko ajan joko jalat, kädet tai puolet kropasta käytävän puolella, yhdessä vaiheessa se alkoi unissa kävelemään ja retkahti jonkun miehen päälle ja mäiski muakin siinä samalla. Sitten kun se löysi takaisin omalle paikalleen, se laittoi kylmän viileästi jalat mun istuimen käsinojalle, ja potki mua siinä sätkiessään. Mies kuorsasi myös komeasti. Mä sitten tönäisin herran jalat käsinojaltani alas, ja mun onnekseni hän ei siihen herännyt, vaan vaihtoi johonkin toiseen eriskummalliseen asentoon. Vähän kävi sääliksi sitä vieressä istunutta naista, mutta onneksi se tajusi jossain vaiheessa mennä hetkeksi muualle istumaan.

Bussimatka kesti noin neljä tuntia, ja oltiin Losissa noin neljän aikaan aamuyöstä. Mun "yöunet" jäivät siis aika lyhyiksi, vaikka sain kuin sainkin vähän silmiäni ummistettua bussissa, sen jälkeen kun mua ei enää muksittu vähän väliä. Jäätiin bussilla jonnekin hevonkuuseen Losissa, eikä me tiedetty miten oltaisiin siitä edetty lentokentälle, kunnes joku mies kysyi tarvitsemmeko taksia. Otettiin sitten häneltä kyyti, vaikka kovin laiton taksikuski se taisikin olla, ja ehkä myös pulitti meiltä pikkaisen liikaa dollareita, mutta siinä vaiheessa se ei tuntunut kovinkaan tärkeältä.

No, meidän lento oli sitten pari tuntia myöhässä, mutta ei se niinkään haitannut, koska mä käytin sen ajan hyväkseni ja nukuin. Lennettiin tosiaan aamulla takaisin New Yorkiin, jossa meitä meinattiin taas koetella, kun laukut eivät taaskaan ilmestyneet lennon päätteeksi liukuhihnalle. Meinasi vähän verenpaine taas nousta, ja itkun ja naurun sekaiset tunteen tulla pintaan, kunnes joku virkailija tuli kyselemään olemmeko lentäneet Losista, ja kertoi, että laukkumme on toimitettu aikaisemmalla lennolla, ja ne odottavat meitä jossakin varastotilassa. Huh. En tiedä mitä mä olisin tehnyt, jos meidän matkatavarat olisi hävinneet toisen kerran kahden viikon aikana.

Nykissä majoituttiin edesmenneiden WTC-rakennusten kupeeseen, pohdittiin Nine eleveniä ja syötiin viereisessä Bill's burgerissa hamppareita. Seuraavana aamuna herättiin siihen, että oltiin nukuttu "pommiin", vaikka ei me mistään siis myöhästytty, mutta check outiin oli vain puoli tuntia aikaa. Nopeasti laittauduttiin, jätettiin super ystävällisen henkilökunnan hoiviin meidän rinkat ja lähdettiin Madison Square Gardenin suunnille. Itse Gardeniin ei menty, mutta pyörittiin Macy'sillä ja metroiltiin. Söin myös viimeisen omeletin, jotka oli jenkeissä huippuhyviä! Oli ihanaa saada vielä viimeiset henkäykset New Yorkista ennen varsinaista kotiinpaluuta.

Lento New Yorkista, Lontoon kautta Helsinkiin meni oikein hyvin leffoja katsellessa ja syödessä. Suomen maaperälle astuessamme, mä olin jo niin päästäni sekaisin, että en osaa oikein fiiliksiäni kuvailla. Kai mä olin samalla väsynyt, koska meillä oli aikaeron takia jäänyt tavallaan yksi yö kokonaan pois, ja samalla aivan pää pilvissä. Parhainta tässä kotiinpaluussa oli se, että mun täytyi juosta suoraan Tampereelle päästyä (tukka pystyssä, pari vuorokautta päällä olleet vaatteet päällä, edelleen univajeessa), rinkka selässä erääseen kiinteistövälitysfirmaan, koska halusin saada yhteen asuntoon näyttöajan, josta mun äitini oli mulle vinkannut. Kannatti kylläkin juosta, koska asun nyt tässä kyseisessä asunnossa. Hah!

Jenkkireissu oli kaikenkaikkiaan uskomaton ja upea kokemus, ja haluan ehdottomasti mennä sinne vielä monta kertaa uudestaankin.Tavallaan olisi helppoa sanoa, että New York oli mun lempparipaikkani, ja hyvin todennäköisesti se olikin, mutta toisaalta meidän matkakohteet oli kaikki niin erilaisia toisistaan, etten oikeastaan haluakaan niitä toisiinsa vertailla. Kaikissa paikoissa oli jotain ihanaa, ja erilaista. Kunnianhimoinen reissu onnistuneesti ohi, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen!