Onnellisuudesta

Jenkeistä paluun jälkeen on tapahtunut paljon kaikenlaista, enkä ole ehtinyt blogin parissa reissupostauksia lukuunottamatta juurikaan pyörimään.

Sain tosiaan San Franciscossa ollessamme tietää, että mä olinkin päässyt varasijaltani kouluun, Tampereen ammattikorkeaan International Business-linjalle, ja sekös sitten aiheutti muutamat harmaat hiukset, kun ensin piti päättää aionko hyväksyä koko koulupaikkaa ollenkaan, ja sitten kun sain sen päätettyä, piti alkaa hoitamaan kaikenlaisia koulunaloitukseen liittyviä asioita. Jenkeistä käsin homma oli aika vaikeaa, mutta onneksi Tamkissa oli ymmärtäväistä henkilökuntaa. Nyt sitä ollaankin sitten opiskelijoita! Aika hurjaa. Olin jo ehtinyt henkisesti orientoitua siihen, että vielä ei opiskelut meitsillä alakaan, joten pienoisena yllätyksenä tuli tämä yhtäkkinen muutos.

 Ensimmäinen koulupäivä, eikä kyllä oikeasti ihan noin paljoa hymyilyttänyt :D

Koulu tosiaan alkoi pari viikkoa sitten, ja täytyy sanoa, että koko helahoito, IB-ala, Tamk, mun opiskelukaverit on kaikki tulleet jokseenkin positiivisina yllätyksinä. Olin aika epäileväinen bisnes-alaa kohtaan, mutta ei se niin hirveää ole ainakaan vielä tähän mennessä ollut, vaikka onhan nuo opiskelukirjat aika jäätävää matskua miljoonine sivuineen. Tamk vaikuttaa oikein hyvältä koululta, jossa hommat toimii ainakin Kuopion Muotoiluakatemiaa sujuvammin, ja mun luokkakaverit vaikuttaa todella mukavilta ja rennoilta. Toivotaan siis, että kaikki jatkuu positiivisesti ja mä viihtyisin pidempäänkin, ehkä jopa tällä kertaa ihan valmistumiseen asti?

Kuva taannoisista liiketalouden ykkösten kastajaisista, joihin me IB-linjalaiset pukeututtiin Rambo-teemalla. Oli hurjan hauskaa, vaikka aika aikaisin lähdinkin nukkumispuuhiin. Vielä on pieniä vaikeuksia totutella taas opiskelijaelämään, ja varsinkin noihin keskellä viikkoa remuamisiin, mutta eiköhän se pikkuhiljaa siitä ala muuttua. Vaikka tietysti mulla on opiskelujen lisäksi edelleen kaksi työpaikkaa, joten ihan täysin opiskelijaksi ei olla ainakaan toistaiseksi heittäytymässä.

Koulunaloitus ei tosin jäänyt ainoaksi uudeksi suunnaksi mun elämässä, koska sain myös uuden asunnon. Senkään hommaaminen ei ollut mitään ihan helppoa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Asunto sijaitsee huikean hyvällä paikalla, eikä vie tililtäkään ihan liikaa euroja. Tapetit olivat ainoat, jotka tässä mun 29neliön yksiössä häiritsivät, mutta yhden puhelinsoiton jälkeen sain senkin hoidettua niin, että pari päivää myöhemmin mulla oli uudet, valkoiset seinät. Nyt olenkin päässyt sitten purkamaan tavaroitani, ja mikä parasta, sisustamaan!! Vähän tosin pelkään talouteni puolesta, koska oon nyt niin sekaisin kaikista sisustus-jutuista, etten varmaan osaa rajoittaa ostamistani.

Aluksi mua vähän mietitytti yksin muuttaminen, mutta nyt mä olen oikeasti todella onnellinen siitä päätöksestä. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen asunto, jota pystyn ja saan laittaa juuri sellaiseksi mitä itse haluan, ja tehdä siitä mulle kodin, ainakin joksikin aikaa. Enkä mä siellä ihan hirveästi tule olemaan yksin muutenkaan.

 

 Mun lemppareitani Biancon syys-talvi-mallistosta. 

Pakko vaan todeta, että mullahan menee todella hyvin. Liian harvoin sitä osaa omaa onnellisuuttaan arvostaa, tai oikeasti edes ajatella. Mulla on ihana perhe, poikaystävä ja muut ystävät, ihana kotikaupunki, hyvä koulupaikka, kaksi viihtyisää työpaikkaa, ja perusterveyskin viimeisimpien tietojen mukaan kohdillaan. Eli ei tässä hirveästi enempää voisi enää toivoakaan.

Pieniä yksityiskohtia mun pikku kämpästäni. Jack Daniels, ja kynttilät olivatkin jo hetken jos toisenkin odottaneet pahvilaatikossa esillepääsyä.

Näihin syvällisiin aatoksiin ja ei niin syvällisiin kuviin on hyvä lopettaa, nyt mä lähden Ikeaan!