Let's do it quick

Elämään on mahtunut lähiaikoina paljon kaikenlaista; kavereita, töitä, vuosipäivää, uutta tukkaa, rock the beachia, rammsteinia ja niin edelleen. Nyt aion relata hetken; tälle viikolle ei ole mitään suunnitelmia, mikä on erikoislaatuista, koska tämä taitaakin olla ainoa laatuaan tälle kesää. Kivaa toisaalta näinkin välillä. Ehtii palautua takaisin normaaliin rytmiin ja käydä jopa salillakin enemmän kuin kaksi kertaa.

 

Uutta tukkaa Damissa, osaavan Katin käsissä. Uudelle kampaajalle on aina jännittävää mennä, mutta nyt on oikeasti pakko sanoa, että oli parhain kokemukseni tähän mennessä. Hiuksista tuli juuri sellaiset mitä mä olin halunnutkin, ja latvojen väri on tismalleen sama mitä mun pidennykseni.

Värjäsin siis pituuksia vähän kylmemmällä vaalealla, ja juurta tummemmaksi.

 Pidennykset tilasin Dreamhairilta, ja tällä kertaa palasin taas teippeihin.

Lauantaina oli mun ja Mikon ensimmäinen vuosipäivä. Kylpylöiden ja kynttiläillallisten sijaan me suunnattiin Helsinkiin. Oltiin ostettu liput Rock the beachiin, Rammsteinin keikka kovasti mielessä, ja samalla etelän reissulla päästiin juhlistamaan myös Monan syntymäpäivää. Pääasia meille oli, että vietetään päivä yhdessä, vaikka romantiikka siitä olikin aika kaukana. Se sopi kuitenkin meille molemmille, ja ihana päivä me saatiinkin aikaiseksi.

 Synttärisankarin kanssa kovin stiffeinä. Ja ryhtikin mulla on a-luokkaa.

 Haluttiin mennä kahdestaan jonnekin syömään, ja päädyttiin sitten pienen kiireen ja valinnanvaikeuden jälkeen Hard rock caféhen. Oltaisi haluttu Morrisonsiin, mutta se olikin juuri sopivasti remontin alla.

 Mikko söi burgeria ja mä kovin ylihinnoiteltuja fish & chipsejä. Kelpo safkaa, mutta ei peitonnut Skotlannin vastaavaa.

Keskustasta porhallettiin sitten hietsuun, ja jäätiin porukalla paistattelemaan festari-alueen ulkopuolelle. Paramoren aloittaessa siirryttiin festariliput hankkineiden kanssa nauttimaan keikasta. Hayley Williams oli hurmaava, kuten osasin jo odottaakin, ja keikka yllättävän hyvä, vaikka mä en normaalisti kyseistä yhtyettä niin kuuntelekaan. Paramoren lopettaessa juostiin kaljateltalle ja sittenpä se meidän odotus palkittiinkin. Rammstein hyppäsi nimittäin viihdyttämään kansaa päälavalle.
Jouduttiin jäämään melko taka-alalle, koska mun oli näin lyhyellä varrella ihan turha ahtautua lähemmäs, kun en olisi nähnyt sitäkään vähää. Miksaustorni (vai mikä liekään) sattui olemaan juuri meidän vieressä ja peitti raivostuttavan paljon lavaa, mutta onneksi screeniltä pystyi kurkkimaan.
Rammstein veti aika synkkää settiä, eikä välispiikkejä kuultu. Järkyttävät määrät tulenlieskoja ja muita mitä ihmeellisimpiä erikoisefektejä, iso liuta klassikko-biisejä ja hirveä määrä katsojia. Kyllähän se jo noinkin kuulostaa mahtavalta, ja sitä se tosiaan olikin. Jossakin vaiheessa mä en enää tiennyt oliko se meininki hyvällä vai huonolla tavalla uskomatonta, mutta sepä siinä ehkä mielenkiintoisinta olikin. Fiilistä on aika mahdoton selittää, ja jos vaikka yrittäisinkin niin se kuulostaisi varmaan aika typerältä.

Mulla olisi vaikka kuinka paljon videoita keikalta, mutta koska niiden lataaminen kestää niin tuhottoman kauan, päätin lätkiä tänne pari rock the beachin sivuilta napattua kuvaa;

Huh, että sellaista.

Kuvat täältä.