Poistuin perjantaina ensimmäistä kertaa viiteen päivään kotoani (terveysasema- ja palaveri-käyntejä lukuunottamatta). Ulkona oli ihana sää ja mulla alkoi kaatua jo seinät päälle.
Lähdin käymään Brooklynissa (eli sillan toisella puolella), koska halusin piipahtaa Aleksi kolmellatoista, enkä mä muutenkaan ole sillä puolella pahemmin käynyt, joten ajattelin, että nyt on korkea aika. Teki muutenkin mieli käveleksiä vaan ympäriinsä.
Converset jalkaan ja menoksi!
Tampereen keskustorilla oli markkinat. Kaikki mammat ja mummot oli kovasti liikenteessä, ja pitihän munkin käydä vähän haistelemassa mitä roinaa siellä oli myynnissä.
Hauskat britit möi toffeeta. Näytti niin hyvälle, mutta oli aivan samperin kallista, joten jätin ostamatta ja tyydyin vaan ihastelemaan vierestä.
Kaupunkikierrokseni päätteeksi käppäilin ruokakauppaan. Mun jälkeeni kassalla oli poika, joka osti ES:ää. Mä pakkailin ostokseni kassiin ja lähdin kantamusteni kanssa ovea kohti. ES-poika kuitenkin ehti ovelle ennen mua, piti sitä auki, katsoi suoraan silmiin ja väläytti hymyn. Ihan vähän hämmennyin tästä, ja kiittelin ujosti. Olin kai jotenkin ajatellut, ettei teinipojilla pahemmin käytöstapoja olisi, mutta tällä tapauksella oli ainakin oikein hyvin homma hallussa. Haha, liikkis.
Perjantai oli muutenkin aika hyvä päivä. Paitsi, että sain illalla aikaan aivan hirveän kesäkunto-kriisin, mikä sai mut riskeeraamaan toipumiseni, kun aloin hulluna koti-jumppailemaan. Hahahh. Oon ollut pian varmaan kaksi kuukautta "sali-tauolla", jota oon koittanut selitellä itselleni hyvin monin tekosyin. Oikea syy on ihan pelkästään oma laiskuus, joka lähti aivan käsistä. Ruokailutottumukset mulla on olleet pitkälti retuperällään aina, mutta sitten kun lopettaa vielä urheilun, niin hupsista vaan, kun niitä kiloja alkaa sadella. Perrrkele.
Oon valittanut tästä samasta aiheesta varmasti lukemattomat kerrat, mutta täällä sitä ollaan taas valittamassa :D Nyt on onneksi taas kova tsemppi päällä, joten toivotaan, että pääsen samanalaiseen salillakäymis-zoneen kuin aiemminkin. Ettei nyt tarviis taas kohta valittaa, hahh!
Perjantai oli muutenkin aika hyvä päivä. Paitsi, että sain illalla aikaan aivan hirveän kesäkunto-kriisin, mikä sai mut riskeeraamaan toipumiseni, kun aloin hulluna koti-jumppailemaan. Hahahh. Oon ollut pian varmaan kaksi kuukautta "sali-tauolla", jota oon koittanut selitellä itselleni hyvin monin tekosyin. Oikea syy on ihan pelkästään oma laiskuus, joka lähti aivan käsistä. Ruokailutottumukset mulla on olleet pitkälti retuperällään aina, mutta sitten kun lopettaa vielä urheilun, niin hupsista vaan, kun niitä kiloja alkaa sadella. Perrrkele.
Oon valittanut tästä samasta aiheesta varmasti lukemattomat kerrat, mutta täällä sitä ollaan taas valittamassa :D Nyt on onneksi taas kova tsemppi päällä, joten toivotaan, että pääsen samanalaiseen salillakäymis-zoneen kuin aiemminkin. Ettei nyt tarviis taas kohta valittaa, hahh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti