Life makes echoes

Lauantaina mulla oli ensimmäinen oikea työvuoro Tampereen Biancolla. Vedin leo-housut pitkästä aikaa jalkaan ja lähdin innoissani töihin. Sohvalla makoilu alkoikin jo pikkuhiljaa kyllästyttää ja ahdistaa.

Töissä kuvattiin koulutus-materiaalia ja tutustuin vähän lisää uuteen liikkeeseen. Kaikki sujui hyvin, ja törmäsimpä myös erääseen vanhaan tuttuun, jota en ollut nähnyt ainakaan pariin vuoteen. Täällä asuu näköjään paljon enemmän tuttujani kuin olin osannut arvatakaan!

Töiden jälkeen palkitsin itseni maailman parhaalla valmispitsalla, jonka päälle heitin vielä mansikkabalsamicoa. Niin hyvää!

Tampereelle asettuminen on vielä vähän vaiheessa, ja täällä asumiseen tottuminen varsinkin. En mä oikein vieläkään tajua, että olen oikeasti jäämässä tänne. Hassua.

Onneksi mulla on ihanat kämppikset, muuten mä olisin aivan kadoksissa. Nyt varsinkin, kun Mikolla on levyn teko kesken, ja se on niin kiireinen. 

Fiilikset heittelee laidasta toiseen, mutta uskon, että asiat järjestyy vielä parhain päin.

Olen ainakin saanut nyt uutta puhtia tästä koko ajan lähenevästä keväästä ja hirveästi inspiraatiota blogeista. En enää malttaisi odottaa, että ilmat lämpenisi sen verran, että voisi jättää villakangastakin kotiin lähtiessään ulos. Vaikka toisaalta kyllä rakastankin käyttää sitä takkia, mutta anyway!

Nyt lupaan ihan vaikka vaan itselleni kunnostautua taas, oikeastaan ihan jokaisella elämän osa-alueella. Muutokset on aina isoja juttuja, joihin tottuminen vie aikansa, mutta inhottavinta on, jos antaa ajan vaan lipua ohitse tekemättä mitään. Joten nyt aion saada jotain äksöniä aikaan!