Totally random

Istun junassa ja kuuntelen Ellie Gouldingia. Ellie on ihana, juna ei niinkään.

Tosin mua ihan vähän häiritsee ja samalla kiehtoo se fakta, että Goulding seukkaa Skrillexin kanssa. Hahhaaaaaa. Mutta onhan Skrillex toki musiikillisesti suht nerokas, vaikka ei välttämättä muuten kovin fiksulta vaikutakaan.

Laitoin hetki sitten myös äidilleni viestin, jossa kysyin, voiko hän tuoda mulle energiajuomaa, kun tulee hakemaan mua asemalta, ja sain vastauksen "miksi ihmeessä". :D Mutsi ei tykkää.

Mulla on ihan järkkkky ikävä "mun" (=jonkun aasian aarteen) tukkaa. Oon sopeutunut tähän lyhyempään kyllä yllättävän hyvin, mutta ei se siltikään ole sama asia. Kunhan mä ensi viikolla saan tän oman tukan johonkin kuosiin, niin aivan varmasti tilaan lisäfledan juuri sillä sekunnilla, kunhan mä tiedän minkä värinen tää oma pää on. Toivottavasti jotain super vaalean ja porkkanan väliltä. 

Suuren suuri ikävä mulla on myös mun lisäripsiä, joita en ole hetkeen taas käynyt asennuttamassa taloudellisen ahdinkoni takia. Pitänee tehdä sillekin asialle muutos, sitten kun on uusi tukkakin, hehe.

Mutta oikeasti mulla on kaikkein eniten ikävä Mikkoa, hihih. Joo, kuvan kanssa lähennellään jo laittoman imelyyden rajaa, I know. Ollaan pitkästä aikaa viikonloppu erillään toisistamme, ellen nyt huomenna innostu tekemään pientä trippiä poikien keikalle.

Jopas hihityttää, varmaankin se energiajuomanpuute. Toivotaan, että äippä tuo sitä mulle mielipiteistään huolimatta! :D 

Ps. Löysin just mun spotify-listalta Mamban "Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä".... Olihan se pakko laittaa soimaan. Toivotaan, ettei vastapäätä istuva hapannaama kuule, tai toisaalta, ehkä se kaipaisi juurikin tätä. :)